Xmas

Lämmintä ja rauhallista joulua kaikelle kansalle

Kaivo ja käärme

Seuraavaksi valmistuvat kaivo ja käärme. Näihin kahteen tulee naru, jolla liikuteltava esine pysyy mukana kirjan matkassa, ja narun pituudelle on annettu täsmäohje: max. 20 cm. Syy, miksi näin on, on kuristumisvaara. Pienimmät lukijat saattavat hamuta kirjaan liitettyjä naruja suun ja pään seutuville, joten naru ei saa ylettyä kaulan ympäri.

Kaivo on kaksinkertaisesta kivikankaasta ja kankaanpalojen välissä on vanua. Päällitikkaukset mallaavat tiiliä ja pitävät vanun paikoillaan. Pystypuut ja ylähirren tein valmiista puulistasta, käsipyörän jätin sen monimutkaisuuden vuoksi pois. Ämpärin sankaan tulee naru, naru erikeepperillä kiinni ylähirteen ja ja koko komeus vielä pystypuiden kanssa erikeepperillä kiinni alustaan. Alustaan liimattavien pystypuiden alaosat painuvat kaivoon sisään tukevoittamaan kaivon (vähän löiröksi jäänyttä, vaikka kuinka koitin ommellessa kiristää kankaita) muotoa.

Käärmeen teen "suomuisesta" kiiltävästä kankaasta. Kangas on sormituntumalla hiukan niljakkaan oloista, sopii siis erinomaisesti käärmeennahaksi! Hiiri on eläinkaupasta ostettu kissan lelu. Tarkistan vielä, että hiiressä jo kiinni olevat osat pysyvät varmasti paikoillaan. Hiiren kropan ympärille tulee naru. Narun toinen pää uppoaa jonnekin käärmeen nieluun, ja käärmeen suuhun tulee nappi tai tarranauha. Käärme kun on niin kesy, että sitä voi syöttää. Kokeilussa on vielä laitanko käärmeen sisään vanua ... (?)

Joulu on lähellä ... 

Pikku apulaiset

Koskettelukirjan tekemiseen tarvitaan jos jonkinmoista työvälinettä: 

Nuppi- ja ompeluneuloja. Viivotin, mittanauha, sormustin, langanohjain, hakaneuloja ja vaateliitu

Kangas-, harkkoreuna-, askartelu-, paperi- ja lankasakset

Saksienterotin, liimaa, liimapuristimet, kärkipihdit, sivuleikkurit, maalarinteippiä, vaatetussi, harppi ja kulmaviivotin

Kirjan tekemisen välissä täytyy päästää luovuus tyystin valloilleen ja paketoida joululahjoja

Voici mon secret

Syy, miksi aikoinaan nuoruuslukiovuosinani -70 luvun lopulla aloitin ranskan opinnot, oli Pikku Prinssi. Halusin osata lukea lempikirjani sen alkuperäiskielellä. Ranskan opinnot jäivät, mutta yksi Pikku Prinssin kuolemattomista lauseista on aina kulkenut mukanani. Olen kirjoittanut sen lukuisiin onnittelukortteihin, päiväkirjoihini ja nettikommentteihin, ja useimmiten ranskaksi:

"Voici mon secret.

Il est très simple: on ne voit bien qu'avec le coeur. L'essentiel est invisible pour les yeux."

Kuva: Laura Haapasaari