Xmas

Lämmintä ja rauhallista joulua kaikelle kansalle

Kaivo ja käärme

Seuraavaksi valmistuvat kaivo ja käärme. Näihin kahteen tulee naru, jolla liikuteltava esine pysyy mukana kirjan matkassa, ja narun pituudelle on annettu täsmäohje: max. 20 cm. Syy, miksi näin on, on kuristumisvaara. Pienimmät lukijat saattavat hamuta kirjaan liitettyjä naruja suun ja pään seutuville, joten naru ei saa ylettyä kaulan ympäri.

Kaivo on kaksinkertaisesta kivikankaasta ja kankaanpalojen välissä on vanua. Päällitikkaukset mallaavat tiiliä ja pitävät vanun paikoillaan. Pystypuut ja ylähirren tein valmiista puulistasta, käsipyörän jätin sen monimutkaisuuden vuoksi pois. Ämpärin sankaan tulee naru, naru erikeepperillä kiinni ylähirteen ja ja koko komeus vielä pystypuiden kanssa erikeepperillä kiinni alustaan. Alustaan liimattavien pystypuiden alaosat painuvat kaivoon sisään tukevoittamaan kaivon (vähän löiröksi jäänyttä, vaikka kuinka koitin ommellessa kiristää kankaita) muotoa.

Käärmeen teen "suomuisesta" kiiltävästä kankaasta. Kangas on sormituntumalla hiukan niljakkaan oloista, sopii siis erinomaisesti käärmeennahaksi! Hiiri on eläinkaupasta ostettu kissan lelu. Tarkistan vielä, että hiiressä jo kiinni olevat osat pysyvät varmasti paikoillaan. Hiiren kropan ympärille tulee naru. Narun toinen pää uppoaa jonnekin käärmeen nieluun, ja käärmeen suuhun tulee nappi tai tarranauha. Käärme kun on niin kesy, että sitä voi syöttää. Kokeilussa on vielä laitanko käärmeen sisään vanua ... (?)

Joulu on lähellä ... 

Pikku apulaiset

Koskettelukirjan tekemiseen tarvitaan jos jonkinmoista työvälinettä: 

Nuppi- ja ompeluneuloja. Viivotin, mittanauha, sormustin, langanohjain, hakaneuloja ja vaateliitu

Kangas-, harkkoreuna-, askartelu-, paperi- ja lankasakset

Saksienterotin, liimaa, liimapuristimet, kärkipihdit, sivuleikkurit, maalarinteippiä, vaatetussi, harppi ja kulmaviivotin

Kirjan tekemisen välissä täytyy päästää luovuus tyystin valloilleen ja paketoida joululahjoja

Voici mon secret

Syy, miksi aikoinaan nuoruuslukiovuosinani -70 luvun lopulla aloitin ranskan opinnot, oli Pikku Prinssi. Halusin osata lukea lempikirjani sen alkuperäiskielellä. Ranskan opinnot jäivät, mutta yksi Pikku Prinssin kuolemattomista lauseista on aina kulkenut mukanani. Olen kirjoittanut sen lukuisiin onnittelukortteihin, päiväkirjoihini ja nettikommentteihin, ja useimmiten ranskaksi:

"Voici mon secret.

Il est très simple: on ne voit bien qu'avec le coeur. L'essentiel est invisible pour les yeux."

Kuva: Laura Haapasaari

Elsa

Vanha kamerani on patterikäyttöinen ja mielessä on ollut sen sata kertaa, että pitäisi hankkia akkuversio. Tällainen akku-ihanuus on nyt koekäytössä. Ladies and gentlemen, it's my pleasure to introduce you: Elsa

Muutaman kuva jo Elsan kanssa testailtiin...

Toimintasuunnitelma

Käsityön lukiodiplomi 2016-2017 Toimintasuunnitelma
Aihe 4. "Tarinan lumoissa. Toteuta tuote, jonka lähtökohtana on sinulle tärkeä kirjallinen teos."

Avainsanat käsityön lukiodiplomini aihevalintaan olivat: "tärkeä kirjallinen teos". Kirjat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, olennainen osa rentoutumishetkissäni ja loputon kiinnostukseni kohde. Toinen kiehtova aihe oli metsään liittyvä tehtävä numero 3: "Voimaa metsästä".

Kurssityöni inspiraationa on Antoine de Saint-Exupéryn maailmanklassikko "Pikku Prinssi". Pikku Prinssi on ollut yksi suosikkikirjoistani lapsuudestani lähtien, vaikka kirja kirjailijan mukaan onkin satu aikuisille. Kirja löytyy kirjahyllystäni sekä pelkkänä satuna että laajempana teoksena, jossa de Saint Exupéry kuvailee Pikku Prinssin kirjoitusprosessin vaiheita. Inspiraation kakkosvaihtoehtona oli Richard Bachin "Lokki Joonatan". Valmistan kurssityönä koskettelukirjan, jossa on mukana Pikku Prinssistä tuttuja hahmoja, eläimiä ja asioita. Valmiin teoksen lahjoitan Celiaan.

Koskettelukirjoissa on kiinnitettävä huomiota käytettävien materiaalien myrkyttömyyteen ja teoksen helppohoitoisuuteen, samoin kuin kuvien ja kuvissa olevien osasten huolelliseen kiinnittämiseen. Kirjan kuvien on oltava pelkistettyjä ja alustaansa vasten värikontrasteiltaan selkeitä. Pelkistyksen vastapainoksi saattaa joitain kuvaosia olla tarpeen korostaa epätodellisella tavalla, jotta kuvasta tulisi ymmärrettävä. Valmiiden osasten, kuten esim. tehdasvalmisteisten lelujen käyttöä koskevat samat turvallisuusmääräykset kuin itsetehtyjäkin osia. Materiaaleina toimivat parhaiten luonnollisentuntuiset langat ja kankaat: kissan turkiksi käy hyvin tekokarva ja lampaan turkiksi villalanka.

Käytän kirjassani puuvilla-, silkki-, aida-, kirjo- ja sekoitekankaita, käsi- ja koneompelua, liimaa, helmiä, nahkaa, turkista, huopaa, vanua, maaleja ja nappeja. Kuvat kiinnitän tukeville puuvillakankaille. Kirjan sivut muodostuvat kahdesta vastakkain ommellusta kankaasta, jodien väliin tulee kulmista pyöristetyt tukipahvit. Muoviset pöytätabletit ovat erinomaisia tukipahveja, koska niitä ei tarvitse erikseen muovittaa. Ompelen oman kirjani sivut reunoistaan kiinni yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, joten sivunumeroita ei tarvita.

Työpisteeseen tarvitsen ison työpöydän lisäksi: ompelukoneen ja saumurin, neuloja, ompelu- ja villalankoja, leikkuualustan, askartelu- ja kangassakset, liimapuritimet, kärkipihdit ja sivuleikkurit, kaavapaperia ja kangasliidun, mittanauhan ja luonnoslehtiön, sekä värikyniä.

Kirjan valmistumisen aikana tuotetta esittelevä portfolio päivittyy ajantasaisesti sitä mukaa kun kurssityö etenee. Portfolio koostuu kirjarenkailla yhteen liitetyistä pahvinpaloista, joihin on kiinnitetty työsuunnitelmia, ostolistoja, linkkejä, vinkkejä, asiaa aiheesta ja vähän sen ohi, näytekappaleita materiaaleista, valokuvia, jne. Portfolion sivupohjat löytyivät valmiina askartelulaatikon uumenista, joten niiden esivalmisteluihin ei tässä kohtaa kulu aikaa.

Valitsen kirjaan seuraavat eläimet/aiheet:
1. Kaivo
2. Lammas
3. Kettu
4. Käärme
5. Liitutaulu
6. Helmitaulu
7. Kuningattaren viitta

Kirjassa seikkailee pieni punatukkainen tyttö nimeltä Emma ja kirjan nimeksi tulee "Emman kirja".

Kun sydän on mukana siinä, mitä sitten ikinä tekeekään, mikään ei voi mennä pieleen <3

Muurahaiskettu

Kettu alkaa hahmottua. Piirrustuksessa ja ensimmäisessä kaavoituksessa ketun kuono muistuttaa jotakuinkin muurahaiskarhun kuonoa, joten nuorempi muksuista keksi meille uuden lajin: muurahaiskettu :)

Ketun turkiksi kokeilin sekä huopaa, että samettia. Huopa osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi. Valkoiset korvien- ja hännänpäät ovat myös huopaa. Silmät ja viiksikarvat paikoilleen, niin kettukin pääsee omalle sivulleen. Ketun alle tulee suikale vanua pehmusteeksi.

Kässäkurssien lisäksi kaipaan aikuislukion lukkariin liikkatunteja. Onneksi asia on korjattavissa vapaaehtoisella kurssilla, liikuntakortin 28 täytettävää kohtaa kannustavat (lue=pakottavat) säännölliseen liikumiseen. Uinti on oiva vastapaino pänttäämiselle ja tarkkuutta vaativan diplomityön kanssa hääräämiselle ...

Lammas alkaa L:llä

Ensimmäisenä kuvana valmistuu lammas.  Lampaan vartalo on aida-kankaalle ryijypistoin ommeltu villalankaturkki. Pää on huopaa ja siinä on moulin-langasta suu, nappisilmät ja nahanpalasta korvat. Jalkojen karvavuotapalat ovat jotain oikeaa eläintä, ehkä poroa (?)

Minä kun en osaa tippaakaan piirtää, sain hahmotteluvaiheessa lampaan näyttämään kaikkea pingispallon ja lentotukialuksen väliltä :) Lopputulos on huomattavasti lähempänä lammasta.

Seuraava vaihe on ommella + liimata lampaan osat kirjan sivulle.

Kirjan valmistuessa päivittyy yhtaikaa kurssityötä ja sen tekovaiheita kuvaava portfolio. Portfolioon kerään suunnitelmia, piirrustuksia, materiaalimalleja, kuvia, mietteitä, jne. (portfolio on osa diplomityön loppuarvostelua ja tekeleelle tulee myöhemmin oma päivitys)

Lammas alkaa ällällä, mutta päivän toisena aiheena oleva tulee kaiketi alkamaan ämmällä...

Kuullun pisteet 63,5/90. Kirjallisen kokeen pistejahti alkaa 23.9.2016 klo 9:00. Jännittää!

Ikuinen koululainen

Maamme loistava koulu- ja koulutusjärjestelmä takaa mahdollisuudet suorittaa keskenjääneitä opintoja, opiskella tutkintotavoitteisesti tai ainekohtaisesti, sovittaa arkielämää ja opiskelua vaikkapa etäopinnoilla, plus lukemattomin muin keinoin. Koulut tekevät yhteistyötä ja oppilailla on tietyin edellytyksin mahdollisuus opiskella samanaikaisesti useammassa eri oppilaitoksessa. Oman dilpomini suorittamisen turvaa ohjeistus: "Käsityön lukiodiplomi voidaan suorittaa myös muussa lukiossa, jos omassa lukiossa ei ole käsityön lukiodiplomin suorittamismahdollisuutta".

Toinen vaadittavista pohjakursseista on suoritettu. Koulukohtainen soveltava kurssi KÄ8 ”Tekstiilirakenteita ja -pintoja” 

Valmistin A4 kokoiseen kansioon puuvillakankaiset irtopäälliset. Kuviona kannessa on ”Elämänpuu”. Kerään kansioon diplomityön portfolioon liitettävät toimintasuunnitelman, suunnittelupaperit, kauppalistat, hahmotelmat, ideat ja älynväläykset.

Sokkeli on valettu, nyt päästään varsinaiseen asiaan ... innonsekaisella jännityksellä odotan koska lähtee sekä mopo että lapaset käsistä :)

Käsityön lukiodiplomin tehtävät 2016-2017

Opetushallitus julkaisee tehtävälistan keväällä, jotta oppilalla on mahdollisuus aloittaa itse valitsemansa tehtävän aihepiiriin tutustuminen, pohjatyön suunnittelu, materiaalien kerääminen jne. hyvissä ajoin ennen varsinaisen kurssin alkua.
http://www.edu.fi/download/176244_oph_lukiodiplomi_kasityo_2016_2017_tehtavat.pdf

Lukuvuoden 2016-2017 listassa on kuusi vaihtoehtoa.
Esimerkit: tehtävä 2. "Tervetuloa! Toteuta tuote tai tuotesarja vieraille, jotka tulevat kotiisi, kotipaikkakunnallesi tai Suomeen." ja tehtävä 6. "Tuotteen geometria. Toteuta tuote, jonka pinnat tai mekaniikka perustuu geometrisiin muotoihin."

En tarvinnut kuin yhden lukukerran listan läpi, ja oma suosikki oli selvä. Se on tehtävä 4: "Tarinan lumoissa. Toteuta tuote, jonka lähtökohtana on sinulle tärkeä kirjallinen teos."

Kerroin parille hyvälle ystävälleni aiheesta, jonka olin listalta valinnut. Sain hädin tuskin lauseeni "sinulle tärkeä kirjallinen teos" loppuun, kun jo molemmat huudahtivat Pikku Prinssi!. Oli kuulemma tarpeetonta sitä mitenkään erikseen mainita, tuntevat minut liian hyvin... :)

Kuva: Noora Reyes

 

Paperin kahina

Kirjan fyysinen tuntu käsissä on oma maailmansa verrattuna e-kirjalaitteiseen tai hätäiseen kännykkäselaamiseen. Olen lukenut hyllymetreittäin dekkareista omaelämäkertoihin kyllästymättä siihen, miten miellyttävältä kirjan paino ja sivujen kääntäminen käsissä ja sormissa tuntuvat. Tai sitten olen niin vanha, että kirjan pitää olla paperille painettuja aakkosia ollakseen kirja :) 

Koskettelukirjan lukemisesta avautuu toisenlainen uusi kiehtova maailma.

Lukemisen rinnalla käsityöt ja askartelu ovat aina olleet rakkaimmat harrastukseni, ja koskettelukirjaprojektissa saan yhdistää molemmat!

Äidinkielen kurssillakin hihkuin riemusta kun tehtävänannossa luki, että etätehtävän voi myös askarrella...

Askeleen lähempänä

Edu.fi sivuilla on kattava määrittely  lukiodiplomista, mutta pointti on tämä: "Lukion opiskelija saisi mahdollisuuden antaa erityisen näytön osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan taito- ja taideaineissa. [--] joissa ei suoriteta ylioppilastutkinnon kokeita".

Ja käsitöiden osalta: "Lukiodiplomi muodostuu käsityötuotteesta tai -teoksesta ja sen syntyä esittävästä portfoliosta".

http://edu.fi/lukiokoulutus/lukiodiplomit/

Kässädiplomi edellyttää alkuun vähintään kahta suoritettua kässäkurssia. Suoritin Tammerkosken lukiossa keväällä 2016 ensimmäisen noista kahdesta vaaditusta. Koulukohtainen soveltava kurssi KÄ10 "Tekstiili ja ympäristö. Ekoteko käsityön keinoin. Kierrättämistä, kunnostamista, tuunaamista".

 Valmistin käytöstä poistetuista solmioista liivihamosen:

Vielä jonain päivänä...

Läheiseni kuuntelivat kärsivällisesti useita vuosia haavettani kuinka "vielä jonain päivänä" julkaisisin oman kirjan. Pitkän jaarittelun ja jahkailun jälkeen julkaisin kuin julkaisinkin ensimmäisen tekeleeni. Suunniteltu muutama sata sivuinen kirja tosin lässähti ohueksi vihkoseksi koottuja pöytälaatikkorunoja, mutta olin vihdoin toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni. Koskettelukirjan tekeminen on yksi tällainen vielä jonain päivänä -haave, jonka vihdoin toteutan.

Netistä löytyi aikoinaan näppärä omakustanneperiaatteella toimiva kirjapaino, jota käytin myös kuluvan vuoden keväällä painattaessani kolmannen runovihkoseni. Valitsin tähän yhden viimeisimmän vihkoseni runoista:

Mistä minun runoni on tehty

Ne on tehty sanoista joita
ei uskalla
ei voi
ei saa
sanoa ääneen,
niistä lauseista jotka joku muu
on rohjennut
ilennyt
voinut
kirjoittaa mitä sanoa.

Ne on tehty
suklaalevyistä
mandariineista
valkoisesta teestä.
Haaveista
totuudesta
ja salaisuuksista.

Ruohontuoksusta
auringosäteistä
ja hirmumyrskyistä

Hävyttömyydestä
suorasukaisuudesta
ja pettymyksistä.
Lyijykynistä
villasukista
ja suurista hakaneuloista
ne on tehty.

Eiköhän jossain vaiheessa ilmesty neljäskin kokoelma.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Löysin joskus jostain Celian esitteen koskettelukirjasta, en enää edes muista mistä ja milloin. Aika ajoin katselin esitettä ja päätin, että vielä jonain päivänä teen tuollaisen koskettelukirjan. Kesti useamman vuoden ennen kuin päätös konkretisoitui suunnittelun ja valmistamisen asteelle.

Suoritan Tampereen aikuislukiossa lukion oppimäärää. Harmittelin pari vuotta sitten opintoja aloittaessani ettei kurssitarjonnassa ollut "kässä"kursseja. Sitten päivänä eräänä kun opo:n kanssa pohdittiin, minkä oppilaitoksen tekstiilityön opettajaan ottaisin yhteyttä kysyäkseni josko voisin niitä kässäkursseja suorittaa jossain toisessa oppilaitoksessa, löytyi Tammerkosken lukion kässämaikka ja koulun tekstiilityökurssit. Eipä aikaakaan kun löysin itseni kohdasta, josta pruukataan kirjoittaa: "Loppu on historiaa".